Keskeneräisyydestä nauttien
Liian aikaisin harakat nahistelevat nousen laittamaan ikkunan kiinni Trooppisessa aamussa orvokit nuokkuvat kahvi hellästi kutsuu hengitän sisään levollista mieltä ulos mennyttä rutistusta ohimot jo hieman periksi antavat metsäkyyhkyn hiljainen astelu rusakko nurmella seuranaan runsasta aamupalaa maa niille tarjoaa tuulahduksesta oksistossa valo väreilee Täydellisen aamun keskeneräisyys otan sen sellaisenaan peilistä vastaan *** Tänä kesänä sain kulttuurialan ylemmän amk-tutkinnon valmiiksi. Runo kertoo kiireen laantumisesta, mutta vähän myös rutistuksen jälkeisestä haikeudesta. Tässä iässä jo tietää, ettei valmistuminen tarkoita valmista vaan enemmänkin sitä, että on valmiutta soveltaa oppimaansa ja osaa nauttia omasta keskeneräisyydestään. Tunteiden lievästä heilahtelusta huolimatta koen, että olen ...
